Puolitriathlonista intoutuneena ilmoitin itseni elokuussa startattaavalle juoksutapahtumalle Helsingissä. Heinä-elokuu oli mennyt mökkeillessä ja juoksukilometrit olivat jääneet suunniteltua vähäisemmäksi. Sehän ei kuitenkaan haitannut tavoitteenasetantaani. Päätin lähteä parantamaan ennätystäni n. 5 minuutilla. Tavoiteaikani olisi 3.20 alitus.

Elokuinen päivä koitti ja tuhatpäinen juoksijajoukko oli kokoontunut lähtöviivalle. Muistan elävästi, kuinka kuuluttaja totesi useampaan kertaan juoksijoille: ”Muistakaa, että tällä kelillä ei tehdä ennätyksiä”. Yli 25 asteen lämpö kuumotti sopivasti poskia, kun muistan ajatelleeni: ”Ei koske minua – muut muuttakoot suunnitelmiaan…”

Lopputarinassa ei enää olekaan juuri kerrottavaa jälkikasvulle. Ekan kympin jälkeen jo vähän ihmettelin, kun tavoitevauhdissa syke oli ihan liian kova. Sen verran kovapäinen olin, että senkään en antanut vaikuttaa. Toinen kymppi vielä meni, tosin pikkuhiljaa hiipuvalla vauhdilla. Lopullinen tyrmäys tuli kolmen kympin kohdalla. Loppuaika jäi hitusen alle 3.50. Viimeiseltä pariltakympiltä ei juuri muistoja jäänyt. Selviytymistaistelu, lähinnä.

(Kuva: www.helsinkicitymarathon.fi )