










| Vesa henkilönä |
Vesa henkilönä- Haasteet ja niiden voittaminenTärkeä osa minua on uskallus heittäytyä mukaan erilaisiin itsensä voittamista edellyttäviin tekoihin. Käytännössä se tulee näkyviin niin harrastepohjalta tapahtuvassa urheilumaailmassa, värikkäässä vapaa-ajan tekemisissä sekä luonnollisesti myös työelämässä. Seuraavassa välähdyksiä menneisiin haasteisiin ja niiden voittamisiin. Benji-hyppyUgandassa kesällä 2004 hyppäsin ensimmäisen (ja toistaiseksi myös ainoan) kerran benji-hypyn. Reilusta 50 metristä pää edellä Niilin virtaan oli huima kokemus. Pää sukelsi reilun puolimetriä veden pinnan alle. Suurin haaste oli kuitenkin siinä, kun piti itse ottaa askel kohti tuntematonta. Ei muuta kuin katse kohti taivasta ja syksyyn. Laskuvarho-hyppyAustraliassa keväällä 2006 tuli kohdattua sisäisiä pelkotiloja, kun hyppäsin ns. tandem-hypyn paikallisen ammattilaisen kanssa. Meno oli sen verran huimaa, että vapaa pudotus nostatti kirjaimellisesti tukan pystyyn ja tulehdutti äänijänteet. Jackpot |
Keskeinen osa mielen rakennetta on oman kestävyyskunnon testaaminen säännöllisesti. Olen pelannut puoliammattimielessä jalkapalloa parikymppiseksi II-divari tasolle. Sen jälkeen lenkkeily on jäänyt säännöllisen epäsäännölliseksi kunnonylläpitämismuodoksi.
Marathon on ollut tärkeä haaste omien voimavararajojen haastamisessa. Ensimmäisen maratonin juoksin 9. luokalla, 15-vuotiaana. Soitellen sotaan ja hengissä maaliin n. 5 h aikaan. Seuraavan kerran tilaisuus koitti 2004 (Hämeenlinna) ja 2005 (Helsinki), joista paras noteeraus oli aikaan 3.41.00. Lisäksi olen muutamaan kertaan vetänyt lävitse ns. jokamiehen triathlonin. 1,5 km uinti + 40 km pyöräily + 10 km juoksu on mahdollistanut erilaisen voimainkoetuksen. Varsinkin viimeinen siirtymä pyörän selästä juoksuaskeliin on unohtumaton elämys. Jalat kun eivät vaan aluksi meinaa totella…
”Tahdon voima kantaa, vaikka jalat eivät kantaisikaan!”
Nuorimman lapsen, Rafaelin, jalkapalloharrastus on vienyt mukanaan entisen jalkapalloilijan. Töiden mahdollistaessa olen FC Hongan 98-ikäluokan harjoituksia vetämässä. Nuorten poikien kanssa oppii jatkuvasti myös itse. Miten saada porukasta irti paras mahdollinen? Miten luoda ryhmään kannustava ja toisia tukeva ilmapiiri? Miten ruokkia poikien itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihin?
”Ryhmässä on potentiaalia!”
Vanhemmat tyttäret (Rebecca, s. 1993 ja Victoria s. 94) harrastavat aktiivisesti rytmistä voimistelua. Vuodesta 2008 alkaen olen ollut aktiivisesti mukana lajin taustajoukoissa tavoitteena parantaa tyttöjen mahdollisuuksia harrastaa tuota upeaa lajia. Huimat harjoittelumäärät tekevät lajista yhden kaikkein haastavimman. Lopputulosta, huippuunsa trimmatttuja esityksiä, on elämyksellistä katsoa.
”Harjoittelu vaatii sydäntä!”